Yritin ja yritin kovasti sopia treffejä ihmisen kanssa joka alunperin lähestyi minua messenger-ystävyys pyynnöllä. Kaikkien yllätykseksi kun aikaa ja paikkaa yritin ehdottaa niin vastaus olikin, että en voi nyt illan ohjelmaa tietää varmaksi joten mitä jos vain antaisit puhelin numerosi ja viestiteltäisiin päivällä...
Makuhan siihen koko hommaan meni sitten ihan samantien,
mutta kyllähän noita messenger miehiä tuolla netissä riittää jos sellasta vielä tekee mieli...
Kysymys ehkä kuuluukin, että voiko ketään pakottaa netistä todelliseen maailmaan?
Ja pitäisikö sitä edes yrittää?
Aamulla sitten sain viestin jossa 24-vuotias nuori mies tiedusteli kahdella lauseella olisinko kiinnostunut tulemaan harrastamaan seksiä hänen kivaan kämppään Kampissa. Yllätyksekseni koin vastustamatonta tarvetta vastata, kiitin pyynnöstä ja kieltäydyin.
Mietityttämään kylläkin jäi, että olisihan se mielenkiintoista tietään kuka näitä viestejä oikein lähettää ja mitä sitten jos sinne olisi mennyt?
Olisiko keskustelu käyty jotenkin tähän tyyllin:
-Moi
-Moi. Kiva kämppä sulla.
-Kiitti. Otetaanko vaatteet pois?
-Ok. Mitäs sitten?
- Harrastettaisko seksiä?
- Ok.
Vai olisiko ovi jäänyt avaamatta tai tarjolla kuitenkin vain pikkuleipiä ja mehua?
Itsestäni ei ole lähtemään niitä kortteja katsomaan, sen verran pelokas ja epäileväinen olen, mutta olisihan se aina hauska tietää.
Ehkä kuitenkin on niin, että kun kaksi todella saman henkistä ihmistä kohtaavat niin on kommunikointikin kirjallisestikkin helpompaa. Asiat jotenkin sujuvat sillä molemmilla on yhteneväinen ymmärrys siitä miten asioita tulee hoitaa sekä miten toisen yksityisyyttä kunnioitetaan.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Myydään sitä mitä oltaisiin itsekkin valmiita ostamaan
Yllätyksekseni joudun ehkä toteamaan, että internetissäkin pätee sama sääntö kuin elämässä eli enenpää ei saa kun pyytää/vaatii.
Profiilin päivitys myymään sitä mitä todellisuudessa haluisin myös ostaa.
Katsotaan onko sillä vaikutusta yhteydenottojen tasoon. Toistaiseksi on menty näillä:
"olisi hauska tutustua voitko laittaa kuvaa ja onko sulla messengeriä?"
Valtaosa vaikuttaakin hakevan messenger-ystäviä, saldoja Facebookkiin.
Tuntuuko todella siltä, että joku välittää jos sivun reunassa lukee, 300 ystävää?
Onko kuitenkaan oikein tuomita ihmistä viestissä olevien kahden lauseen perusteella?
Ehkä jos siinä on kaikki mitä hän kokee tarpeelliseksi antaa itsestään tuntomattomalle,
mutta voidaanko ihmisen itsetunto sekä sosiaaliset taidot todella arvioida yhden viestin perusteella? Tekisi kyllä ainakin mieli...
Profiilin päivitys myymään sitä mitä todellisuudessa haluisin myös ostaa.
Katsotaan onko sillä vaikutusta yhteydenottojen tasoon. Toistaiseksi on menty näillä:
"olisi hauska tutustua voitko laittaa kuvaa ja onko sulla messengeriä?"
Valtaosa vaikuttaakin hakevan messenger-ystäviä, saldoja Facebookkiin.
Tuntuuko todella siltä, että joku välittää jos sivun reunassa lukee, 300 ystävää?
Onko kuitenkaan oikein tuomita ihmistä viestissä olevien kahden lauseen perusteella?
Ehkä jos siinä on kaikki mitä hän kokee tarpeelliseksi antaa itsestään tuntomattomalle,
mutta voidaanko ihmisen itsetunto sekä sosiaaliset taidot todella arvioida yhden viestin perusteella? Tekisi kyllä ainakin mieli...
aina voi yrittää, ei se väärin oo...
No ehkä kiinnostavat ihmiset voi vielä yksityisviestellä saada puhuttua treffeille, mutta mitä yhteydenottoja saadaan profiililla, jossa ei ole kuvaa ja melko vähän tietoa?
Olisin kuvitellut että ei lähes mitään, koska kuka nyt alkaa ehdotella ihmiselle, joka on niin ruma tai niin heikko itsetuntoinen, että ei uskalla edes kuvaansa jakaa.
Mutta ei, tuntuu lähinnä että se houkuttaa.. ehkä voi olla että heikko on helppo...
Olenko siis vahingossa luonut nettideittiyhteisölle kuvan, että sittenkin kuulun oletettuihin heihin, epätoivoisiin, ja olen siellä koska pelkään lähestyä oikeita ihmisiä omana itsenäni, näköjään myös netissä.
Voiko kukaan lämmetä jos viesti alkaa sanoilla: "olen yksinäinen, MUTTA mukava ja huumorintajuinen". Huutaa niin kovasti nuoren miehen epätoivoa, että ihan ahdistaa...
No entä miten olisi: "Haluan tutustua sinuun, saanko kuvasi ja puhelinnumerosi?" ja siis siinä, hänen yhteystietojaan lukuunottamatta, kaikki mitä viestissä oli. Ihan voisi olla vielä ok, jos ikäeroa ei olisi tämän kosiskelijan kanssa 23 vuotta, vaikka toivottu maksi oli 10 vuotta.
Pitäisikö siis kuitenkin miettiä, että miten itseään haluaa myydä kun myymään on kerran ryhdytty?
Ja voisiko sillä vaikuttaa näköjään joka tapauksessa tulevien yhteydenottojen laatuu?
Olisin kuvitellut että ei lähes mitään, koska kuka nyt alkaa ehdotella ihmiselle, joka on niin ruma tai niin heikko itsetuntoinen, että ei uskalla edes kuvaansa jakaa.
Mutta ei, tuntuu lähinnä että se houkuttaa.. ehkä voi olla että heikko on helppo...
Olenko siis vahingossa luonut nettideittiyhteisölle kuvan, että sittenkin kuulun oletettuihin heihin, epätoivoisiin, ja olen siellä koska pelkään lähestyä oikeita ihmisiä omana itsenäni, näköjään myös netissä.
Voiko kukaan lämmetä jos viesti alkaa sanoilla: "olen yksinäinen, MUTTA mukava ja huumorintajuinen". Huutaa niin kovasti nuoren miehen epätoivoa, että ihan ahdistaa...
No entä miten olisi: "Haluan tutustua sinuun, saanko kuvasi ja puhelinnumerosi?" ja siis siinä, hänen yhteystietojaan lukuunottamatta, kaikki mitä viestissä oli. Ihan voisi olla vielä ok, jos ikäeroa ei olisi tämän kosiskelijan kanssa 23 vuotta, vaikka toivottu maksi oli 10 vuotta.
Pitäisikö siis kuitenkin miettiä, että miten itseään haluaa myydä kun myymään on kerran ryhdytty?
Ja voisiko sillä vaikuttaa näköjään joka tapauksessa tulevien yhteydenottojen laatuu?
lauantai 23. huhtikuuta 2011
ei mitään menetettävää, ainostaan saatavaa...
Ei kai tästä mitään pahaa voi seurata jos perustaa profiilin ja vähän antaa itsestää muille?
Motivaationa profiilin luomiselle oli pakko. Yleensä se on melko hyvä motivaation lähde jolla saadaan paljon aikaiseksi, mutta harvoin mitään laadukasta.
Luotu kuitenkin on ja lähes minimi tiedoilla, luonnossa sitten lisää. Olenhan ihan hyvän näkönen ja sillä nyt yleensä muutenkin on ensi treffeille asti päästy...
Teothan ihmisen määrittävät eikä sanat eikö?
Nyt minä voin tehdä tekoja ja pyytää mielenkiintoisiksi kokemiani ihmisiä treffeille, antamatta kuitenkaan itsestäni lähes mitään tänne nettiin.
Mutta lähteekö kukaan ulos ihmisen kanssa jolla ei ole edes kuvaa? lähtisinkö itse?
Motivaationa profiilin luomiselle oli pakko. Yleensä se on melko hyvä motivaation lähde jolla saadaan paljon aikaiseksi, mutta harvoin mitään laadukasta.
Luotu kuitenkin on ja lähes minimi tiedoilla, luonnossa sitten lisää. Olenhan ihan hyvän näkönen ja sillä nyt yleensä muutenkin on ensi treffeille asti päästy...
Teothan ihmisen määrittävät eikä sanat eikö?
Nyt minä voin tehdä tekoja ja pyytää mielenkiintoisiksi kokemiani ihmisiä treffeille, antamatta kuitenkaan itsestäni lähes mitään tänne nettiin.
Mutta lähteekö kukaan ulos ihmisen kanssa jolla ei ole edes kuvaa? lähtisinkö itse?
mikä oma profiili?!?!?! mähän vaan haluisin vähän stalkkaa
On ehkä vähän liian noloa ja epätoivosta kuitenkin lähteä omalla nimellä ja kuvalla nettiin deittisivustoille. Hieman kuitenkin kiinnosti ja päätin siis ihan vain käydä katsomassa miltä ne sellaiset sivustot näyttävät ja ketä siellä oikein on?
Kuitenkin siellä on vain epätoivosia nörttejä, jolla ei ole kykyä löytää ketään tai mitään oikeasta elämästä, mutta minulla ei ole mitään menetettävää vaan ainostaan saatavaa...
Työ, jota toki rakastan, vie niin suuren osan elämästä ja tuntuu, että kaikki ketä tapaa on jotenkin jonkun tuttuja ja aina tarvitsee ainakin vähän edustaa.
Eikö olisi hienoa jos voisi tapailla ihan vieraita ihmisiä, joiden kanssa voisi olla ihan sellainen kuin haluaa, ilman ennakko-odotuksia?
No, ihan täysjärkisen sekä kivan oloisia ja näköisiä sieltä löytyi, niin mitäs jos sitten kuitenkin laittaisin viestiä ja ehdottaisin tapaamista. Kun en todellakaan kyllä ala täällä mitään kirjoittelemaan, ja suostu uskomaan, että että ihmiset ovat mitä sanovat kunnes näen ja koen.
Itseäni myyminen tuntemattomille katselijoille jollain profiililla tuntui niin etäiseltä ajatukselta, mutta reiluuden nimissä tietenkään ei ollut mahdollista ottaa yhteyttä ilman, että perustaa omaa profiilia. Jos ei anna niin ei saa...
Kuitenkin siellä on vain epätoivosia nörttejä, jolla ei ole kykyä löytää ketään tai mitään oikeasta elämästä, mutta minulla ei ole mitään menetettävää vaan ainostaan saatavaa...
Työ, jota toki rakastan, vie niin suuren osan elämästä ja tuntuu, että kaikki ketä tapaa on jotenkin jonkun tuttuja ja aina tarvitsee ainakin vähän edustaa.
Eikö olisi hienoa jos voisi tapailla ihan vieraita ihmisiä, joiden kanssa voisi olla ihan sellainen kuin haluaa, ilman ennakko-odotuksia?
No, ihan täysjärkisen sekä kivan oloisia ja näköisiä sieltä löytyi, niin mitäs jos sitten kuitenkin laittaisin viestiä ja ehdottaisin tapaamista. Kun en todellakaan kyllä ala täällä mitään kirjoittelemaan, ja suostu uskomaan, että että ihmiset ovat mitä sanovat kunnes näen ja koen.
Itseäni myyminen tuntemattomille katselijoille jollain profiililla tuntui niin etäiseltä ajatukselta, mutta reiluuden nimissä tietenkään ei ollut mahdollista ottaa yhteyttä ilman, että perustaa omaa profiilia. Jos ei anna niin ei saa...
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Avoimin mielin kokeilemaan uutta
Eroni jälkeen toki ensin piti elää se "ihanaa olla sinkku ja vapaa" -aika. Kausi, jossa saa tehdä sekä herätä mistä ja kenen kanssa lystää, eikä tarvita ketään...
Vaikka elämä on ihanaa ja on hyvä olla omillaan, niin tylsistymisen pelossa treffeillä olisi kyllä kiva käydä, ja uusia erilaisia ihmisiä tavata, jos vaikka natsaisi.
Plussana toki olis myös se, että ei alkaisi tuntua siltä, että jokaista tuttua on jo harkittu "ihan sillai tosissaa"...
Mistä sitten edes lähteä etsimään?
Ei, älä edes katso työkavereihin päin, äläkä pilaa hyvää olemassa olevaa ystävyyttä ja baariin, sinne nyt ei ainakaan kannata mennä muuta kuin nostamaan itsetuntoaan humalaisten lähentelyllä.
Mistä niitä täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa on paljon yhteistä sitten löytyy?
Kuulemani mukaan netistä ja muutaman päivän pohdinnan jälkeen päätin lähteä avoimin mielin katsomaan miltä ne deittisivut nyt oikein näyttää.
Vaikka elämä on ihanaa ja on hyvä olla omillaan, niin tylsistymisen pelossa treffeillä olisi kyllä kiva käydä, ja uusia erilaisia ihmisiä tavata, jos vaikka natsaisi.
Plussana toki olis myös se, että ei alkaisi tuntua siltä, että jokaista tuttua on jo harkittu "ihan sillai tosissaa"...
Mistä sitten edes lähteä etsimään?
Ei, älä edes katso työkavereihin päin, äläkä pilaa hyvää olemassa olevaa ystävyyttä ja baariin, sinne nyt ei ainakaan kannata mennä muuta kuin nostamaan itsetuntoaan humalaisten lähentelyllä.
Mistä niitä täysin tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa on paljon yhteistä sitten löytyy?
Kuulemani mukaan netistä ja muutaman päivän pohdinnan jälkeen päätin lähteä avoimin mielin katsomaan miltä ne deittisivut nyt oikein näyttää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)